Viimeksi nautiskelin arkipäivän estetiikasta ja pohdiskelin iskeekö minuun koskaan todellinen astiahulluus kuten mammahiireen. Taisinpa vähän hurskastellen antaa ymmärtää, ettei mikään ole sentään minun päätäni noin pahasti sekoittanut ja unohdin autuaasti yhden tietyn nimen, nimittäin Manolo Blahnikin. Tiedän että hän on kenkämaailmassa melkoinen guru ja naiset (useimmat) rakastavat hänen kenkiään ja yleensä olen vastarannan kiiski silkasta eri mieltä olemisen ilosta. Tästä asiasta en kuitenkaan voi olla naisten enemmistön kanssa eri mieltä, hänen kenkänsä ovat jumalaisia. Ne ovat niin kauniita, että niitä voisi katsella vaikka kuinka kauan pelkästä täydellisestä kauneudesta nauttien. Yleensä löydän luonnosta sellaista kauneutta, joka pysäyttää ja pakottaa huokaisemaan, mutta Manolo Blahnikin kenkiä en voi koskaan katsella huokailematta. Naisten maailmaan kuuluu ihania hömpötyksiä, kuten koruja, meikkejä, alusvaatteita ja niin edelleen, mutta yleensä en niistä kuitenkaan ihan villiinny, mutta nämä kenkämaailman huiput ovat hurmaava poikkeus. Haaveissani minullakin on jonakin päivänä muutamat Manolo Blahnikit. Jos sellaiset joskus saan, toivon etten pety. Toivon, että niillä on ihana astella ja että niissä tuntee itsensä juuri niin naiselliseksi kuin miltä niissä näyttää. Lepuutelkaapa silmiänne näissä.
Mitä muuta ihanaa tällainen nuori nainen voi toivoa itselleen kuin kenkiä, sen te kuulette ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti